Ylämäki, alamäki

Sunnuntaina juostiin Liedon avoimet maastot ja kennelpiirin mestaruus. Sää suosi paikalle tulleita kilpailijoita ja yleisöä. Juuri sopivan lämmintä, muttei kuuma keli ja peltokin oli vain lievästi kostea eli pito oli hyvä. Loistavaa!

Liedossa oli muutettu kisapeltoa täyttämällä kahden palstan välissä ollut oja ja näin radasta saatiin mielenkiintoisempi ja alueesta suurempi. Lauantain derby-kisassa alkuerien rata oli ollut tulosten perusteella hieman liiankin mielenkiintoinen ja sunnuntaina liikkuikin juttua siitä, että nopeille koirille rata oli ollut turhan vaikea.

Parmaharju on upea paikka ja maasto varsin kumpuilevaa. Koirat saavat juosta todella jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Se jos jokin luo kisaan aivan oman jännityksensä. Samalla se aiheuttaa sen, että lähtöpaikalta näkee vain pienen osan koiran suorituksesta. Myös koiran kunto ja voima mitataan rajuissa korkeusvaihteluissa. Hienot ja haastavat puitteet kotikerhon maastoissa.

Sulo teki näissä olosuhteissa kisadebyyttinsä. Hieman jännitti, miten Sulo hitaana koirana pysyy alun jyrkässä nousussa kilpakumppanin perässä. Turha oli jännittää. Sulo juoksi varsin mallikkaan suorituksen ja sai 210 pistettä. Ei voi olla kuin iloinen, että koira joka vasta viime kesänä alkoi treenata vieheen kanssa ja nyt 3,5 vuoden iässä tekee ekan kisalähtönsä, juoksi noinkin hyvin. Kun viehe oli pysähtynyt, sai sieltä hakea itseensä silmin nähden tyytyväisen koiran, joka oli kehunsa ansainnut. Ylikorkeissa kisasi vain neljä whippettiä ja Sulo jäi porukan viimeiseksi, eikä päässyt finaaliin, johon otettiin vain kaksi koiraa. Olimme silti tietyllä tavalla voittajia.

Vanja-enon kauden eka kisa oli Hyvinkäällä melkoista hakemista. Nyt meno oli näkemiltämme osin jo varsin järkevää. Alku lähti sähäkästi liikkeelle ja samoin keskivaiheella sekä lopussa kaikki meni varsin mukavasti lopputappoineen. Valitettavasti yksi sektori jäi näkemättä meiltä kaikilta. Vaikea sanoa mitä siellä oikein tapahtui, sillä tuomareiden mukaan Vanjan kilpakumppani kaatui katon kautta kaksi kertaa. Jotain siellä sählättiin ja muuhun juoksuun nähden se tietysti laski kovasti pisteitä. 188 pistettä ei riittänyt finaaliin. Silti voinee summata, että suunta oli huomattavasti parempaan, vaikkei se pisteissä nyt näykään.

Radan reunalla oli onneksi myös muutamia kuvaajia, joista ainakin Taru otti pojista hienoja kuvia. Kiitos Tarulle!

Sulo päättäväisenä vieheen perässä.

Sulo "kiitää" kuin vanha tekijä.

Vanjan kisakokemus alkaa näkyä ennakoivissa juoksulinjoissa. Katse kuitenkin oikeaoppisesti vieheessä.

Vanjan liitovaihe - kaikki tassut ilmassa.

Vauhti korjaa virheet?

Monesti kuulee sanottavan, että vauhti korjaa virheet. Tämä totuus ei ainakaan toiminut Vanjan kohdalla tämän kauden avauskilpailuissa Hyvinkäällä. Kävimme napsimassa jumbosijan pisteillä, joita huonompia ei onneksi Vanjan kisakirjasta ole vielä löytynyt. Laimeat 172 pistettä, eikä asiaa finaaliin. Auton takapenkillä oli todella yllättynyt whippet, kun suuntasimme kotiin jo puolenpäivän jälkeen. Kysyvä katse taustapeilissä oli hupaisa näky.

Hyvinkäällä oli erittäin hienosti järjestetyt kisat ja kaikki toimi jäätävässä kelissä upeasti. Kisaan valmistautuminen lämmittelyineen oli rento tehdä, kun pystyi hyvin arvioimaan koska oma lähtö on ja muutoinkin kisapaikalla oli hyvä tunnelma. Omaa lähtöä ei tarvinnut odottaa kuin hetken ja siihen nähden olikin yllätys, että Vanja oli selkeästi ylilatautunut. Kisapaikalla hillitysti käyttäytyvä ja muutoinkin fiksu herra oli nurmella kuin viritetty jousi; hirvittävä määrä vauhtia ja järkeä ajossa vain hyppysellinen. Vanja juoksi lähdössään päin kilpakumppania, hukkasi vieheen ja juoksi lopussa pysähtyneen vieheen ohi. Aivan poikkeuksellista Vanjaa siis.

Kaikesta päätellen kevään ensimmäinen kisa meni tunteiden tasaamisen puolelle. Viikon päästä vuorossa on kotikisat Liedossa. Väliaika käytetään rentoutumiseen ja Hyvinkään kaahailun sulatteluun. Toivottavasti TVK:n maastoissa meno on jo tutumpaa järkijuoksua - vauhti sekä järki mukana samassa suorituksessa.