Händlerin näkökulmasta puuhastelu näytti siltä, että Vanja meinaa olevansa jo niin kokenut konkari, että se uskoo voivansa ennakoida vieheen kulkureitin täydellisellä tarkkuudella. Siitä johtuen Vanja teki luovia ajolinjaratkaisuja omaan erehtymättömään vaistoonsa luottaen. Kuitenkaan "pupulla" ei ollut ihan samat ajatukset reitistä ja siksi viehe olikin turhan monta kertaa eri suunnassa kuin Vanja.
Kisa-alusta Tuomarinkartanolla oli hieno. Hyvä ja tasainen sänkipelto, jossa juokseminen kovissakin vauhdeissa oli turvallista. Myös rata oli alkuerissä rakennettu arvokilpailulle sopivaksi. Finaalirataa en jäänyt odottelemaan, vaikka sen näkeminen olisi tietysti ollutkin kiinnostavaa - parin tunnin ajomatka kotiin ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Myös muuten järjestelyt olivat todella sujuvat ja hyvät. Erityinen kiitos arvostelulomakkeista, joiden kopiot oli sujautettu kilpailukirjan väliin. Niistä saa paremman käsityksen tapahtumista ja oman koiran suorituksesta myös niiltä osin rataa, jonne ei itse näe. Tästä voisi ottaa muutkin järjestäjät vaikka ihan tavan. Arvioinnin läpinäkyvyys auttaa kilpailuttajia ymmärtämään syvällisemmin lajia ja mahdollistaa edes teoriassa koiran paremman treenaamisen.
Vanja keskittymässä lähtöön. Kuvaajana Jenna Eklöf. |